Ajankohtaista 

Tero Laukkanen, Stadin ammattiopisto, PRO Opettaja -sarjan finalisti

29.01.2021

PRO Opettaja -finalisti omistautuu opiskelijoilleen

PRO opettaja -sarjan finalisti Tero Laukkanen on poikkeuksellinen ehdokas sarjassaan: hän opettaa Stadin ammattiopistossa eli toisella asteella opiskelevia nuoria. Hänen kokemuksensa koulun arjesta poikkeaa huomattavasti esimerkiksi ammattikorkeakoulun opettajien työstä, mutta se on tarina, jota kannattaa kuunnella.

PRO-ehdokkuutta Laukkanen kuvailee sanalla ”epätodellinen”. Hän ei pidä itseään minään opettajan perikuvana, päinvastoin.

– Olen rämpinyt kaikki ojanpohjat, minulle on helppoa kohdata aidosti asiakas eli opiskelija. Opiskelija on asiakkaamme, se meidän opettajien pitäisi ymmärtää. Ilman opiskelijoita meillä ei ole työtä, Laukkanen avaa.

Opettajan pitää nykypäivänä olla myynnin ja markkinoinnin osaaja. Hänen pitää esitellä jokainen asia velouté-kastikkeesta ja lohikeitosta lähtien niin, että se kiinnostaa.

– Opiskelija päättää, ostaako ajatuksen, syntyykö dialogia ja soppaa. Meiltä loppuu kokki- ja tarjoilijapula, kun asiat on myyty ja markkinoitu oikein, Laukkanen pamauttaa.

Hän on sitä mieltä, että kokkien työvoimapula on itse aiheutettua – sitä eivät ole aiheuttaneet yksin opettajat, vaan kaikki ne alan ihmiset, jotka eivät ymmärrä eivätkä osaa käsitellä nuoria. Autoritaarinen ote ei ole tätä päivää.

– Olemme keskustelleet paljon keittiömestareiden kanssa siitä, miten tämän päivän opiskelijaa pitää kohdella ja ohjata. Minulle on sanottu, että ”opiskelijat käyttäytyvät nykyisin niin omituisesti”, mutta minun mielestäni me aikuiset käyttäydymme oudosti nuoria kohtaan.

Nuorella on oikeus tehdä virheitä, hän on oppimassa työelämän pelisääntöjä. Toki täytyy moittia, jos se on tarpeen, mutta hyvällä ymmärryksellä saavutamme parempia tuloksia, Laukkanen latelee.

Laukkanen uskoo esimerkin voimaan: hän on valmis opettamaan ja auttamaan opiskelijoita muulloinkin kuin päivävuorossa. Tietämystään siitä, millaista työelämässä tänä päivänä on, hän käy täydentämässä työelämäjaksoilla, joilla on päässyt muun muassa Chez Dominiquen keittiöön.

– Sellaisen harjoittelun jälkeen ymmärtää aidosti työelämän pelimerkit. Ymmärrän, millainen on se tunne, etten selviä päivän töistä. Minun on helppo samaistua, kun pienet pekat ja pirjot menevät vastaavalle työssäoppimisen jaksolle, ja pystyn pitämään heidän puoliaan, Laukkanen kuvailee.

Jos opettajat katoavat työpaikalta puoli neljältä, on turha ihmetellä, miksi opiskelijat eivät valitse tutkinnonosaa, jossa tehtäisiin vuorotyötä. Isolla osalla opettajista ei ole kokemusta ilta- ja viikonlopputyöstä. Tämä on kuitenkin bisneksen teon kannalta välttämätöntä. Laukkanen vaatii järjestelmän kriittistä tarkastelua.

– Se saa minut halvaantumaan, jos joku sanoo, että virka-aika meni. Ei meillä voi olla virka-aikaa käytössä, kun tehtävämme on kasvattaa osaajia. Haluan pöllyyttää näitä asioita – tässä on monella peiliin katsomisen paikka.

Voittajan ainesta

Jokainen PRO-finalisti joutuu itsekin pohtimaan, miksi juuri hän ansaitsisi voiton. Tero Laukkaselle se on helppoa, onhan hän käynyt kovan koulun ja ollut rehtorin puhuttelussa vielä opettajanakin. Kaikesta työpaikan ja Helsingin kaupungin antamasta tuesta hän on kiitollinen, siitä on hyvä ammentaa omaan työhön.

– Minulla on kaikki pelissä, kun opiskelija tulee omista lähtökohdistaan. Nuoret saattavat voida huonosti, mutta meidän on käännettävä tausta vahvuudeksi. Nämä ihmiset ovat usein sosiaalisesti lahjakkaita ja valtavan energisiä, ja se on pelkästään hyvä asia ammattikeittiön ja ravintolan näkökulmasta, Laukkanen summaa.

Hän vertaa tilannetta omaan nuoruuteensa. Häntä haukuttiin koulussa ylivilkkaaksi häiriköksi, eivätkä opettajat tienneet mitä tehdä. Sillä taustalla on helppo samaistua lapsiin, joita hän kohtaa nykyisessä työssään.

– Isossa kuvassa kokkialalle hakeutuu ehkä lapsia, joihin minun on helppo samaistua. Ensimmäinen paikka, missä minut hyväksyttiin sellaisena kuin olen, oli työharjoittelussa Äkäs-Hotellissa, Äkäslompolossa, Lapin mies kertoo.

Laukkasella on periaate, että mitä heikompi opiskelija on, sitä enemmän hän saa tukea. Tavoitteena on kasvattaa työelämän osaajia niistäkin, joilla elämänhallinta on pettänyt.

– Kun opiskelija valmistuu, hän palkitsee sillä, että jää alalle, kun hänestä on aidosti välitetty. Ne palkitsevat, positiiviset työläät tapaukset – meillä on niihin tunteja varattu. Jopa isovanhemmat laittavat joulutervehdyksiä, kun olen auttanut oppilaita tiukassa paikassa, Laukkanen kertoo.

Miten Laukkanen jaksaa työssä, joka kuulostaa äärimmäisen vaativalta?

– Valtava positiivisuus on oltava, se on minun voimavarani ja auttaa jaksamaan. Olen poikamaisen innostunut työstäni, työ on niin mahtavaa, kun et ikinä etukäteen tiedä, mitä tapahtuu. Meillä on toinen toistaan parempia päiviä, eivätkä ne noudata mitään käsikirjoitusta. Ruoka on se kantava silta tässä työssä.

Yksi Laukkasen konsteista pitää opiskelijat ja heidän perheensä mukana on myönteinen viestittely huoltajille. Hän pitää vanhemmat Whatsappissa ajan tasalla siitä, mitä koulussa tehdään, ja laittaa kyllä viestiä, jos jotakuta ei koulussa näy.

– Tämä toimii sataprosenttisesti. Avoimuutta arvostetaan.

Koronakahvit pelastivat kevään

Korona pakotti koulut keväällä etäopetukseen. Laukkanen kuvailee sitä valtavan raskaaksi opiskelijoille, ovathan he kouluttautumassa käsityöammattiin.

– Talon linjaus oli hyvä: keskityimme pitämään huolta opiskelijoista. Se on kriisiaikana päätehtävämme, siitä tuli ydinjuttu. Valmistuminen ei saanut jäädä koronasta kiinni, järjestimme ammattiosaamisen näyttöjä, ja tutkintoja myönnettiin keväälläkin, Laukkanen kertoo.

Laukkanen kokee, että tärkeintä koronan aikana oli oma tiimi, jossa on hyvä ryhmädynamiikka.

– Meillä oli joka aamu virtuaaliset ysin kahvit. Siitä sai hyvää energiaa päivän askareisiin, ja vertaistuki auttoi jaksamaan, Laukkanen summaa.

Ottaen huomioon Laukkasen asenteen, häneltä varmasti virtasi positiivista energiaa kollegoiden suuntaan. Sitä samaa, joka liittyy kaikkeen opetukseen.